Varhaiskasvatus

Luontopöllön metsämuskari

Osallistuin syyskuun lopulla Suomen Ympäristöopisto Syklin järjestämään Monet menetelmät -tapahtumaan. Tapahtuma järjestettiin tuttuun tapaan Virroilla, nuorisokeskus Marttisella. Itse sain olla mukana jo toistamiseen, sillä osallistuin tapahtumaan myös viime vuonna opiskellessani ympäristökasvattajaksi. Tänä vuonna sain olla vetämässä työpajoja tämän hetkisille opiskelijoille. ”Luontopöllön metsämuskari” – työpajani kokosi innokkaita varhaiskasvattajia kanssani tutustumaan Pöllön laululaukkuun sekä sieltä löytyviin lauluihin ja kierrätysmateriaaleista valmistettuihin soittimiin. Osallistujien toiveesta sekä muidenkin iloksi jaan tässä blogissani työpajan sisältöä.

Metsään saapuessamme etsimme yhdessä metsän portin; tällä kertaa löytyi kaksi koivua, joiden välistä metsään olisi hyvä saapua. Lauloimme portilla Suomen Ladun materiaaleista löytyvän koputuslaulun:

”Me koputamme, saako tulla sisään?

Sisään luontoon, eläinten luokse.

Me koputamme, kuulekohan kukaan?

Haluamme tietää puuhanne!”

 

 

Metsämuskarissa löysimme pöllön laululaukusta seuraavia lauluja:

(Laulut eivät ole täydellisesti alkuperäisiä sanoituksiltaan, ne ovat perinteisten lasten laulujen tapaan muokkautuneet opitun mukaan tai omaan suuhun sopiviksi.)

 

Pöllö ja poikaset

Miten pöllö laulaa? – huu huu huu

  Mikä sil on auki? – suu suu suu

  Mikä yöllä loistaa? – kuu kuu kuu

Pöllön kotina on… – puu puu puu.

Jokainen muskarini käsinukke-pöllön kanssa alkaa tällä laululla, lauletaan ensin yhdessä, sitten pöllö kysyy ja muskariin osallistujat vastaavat. 

 

Jäniksellä pitkät korvat

Jäniksellä pitkät korvat, pitkät korvat, pitkät korvat,

jäniksellä pitkät korvat, pitkät korvat on.

Jäniksellä töpöhäntä, töpöhäntä, töpöhäntä,

jäniksellä töpöhäntä, töpöhäntä on.

Jänis loikki metsän poikki, metsän poikki, metsän poikki,

jänis loikki metsän poikki, piiloon loikki – hui!

Voidaan laulaa ja leikkiä ensin pienellä äänellä ja pienillä liikkeillä, sitten isommalla äänellä ja isommilla liikkeillä, laulun lopussa mennään piiloon vaikkapa omien käsien taakse.

 

Etana Elli

Etana Elli kannolla kelli,

katseli kuuta, mut aatteli jotakin muuta.

Lauletaan kyykyssä keikutellen ja lopuksi kaadutaan maahan – aina yhtä hauskaa!

 

Sieniä sateella

Sade lyö rumpua sienten hattuun – rummuti rummuti rummut. ://:

Ja etana hiljaa viheltää surullista virttä. ://:

Sade lyö rumpua haapojen lehtiin – rummuti rummuti rummut. ://:

Ja hiiri pillillä soittaa syksyistä ääntä. ://:

Sade lyö rumpua sammalen nukkaan – rummuti rummuti rummut.

Ja toukka verkkaan tanssii haikean tanssin. ://:

Sienilaulua varten osallistujat saivat etsiä itselleen ympäristöstä luonnonsoittimet, metsästä löytyi mm. keppejä ja käpyjä, joilla harjoiteltiin rytmittämistä laulun ohessa. Esittelin myös pöllön laululaukusta löytyviä rytmisoittimia, jotka on valmistettu kierrätysmateriaaleista. Soittimet ovat :

WC-paperirullapöllöt, suklaamunien muovikoteloista tehdyt rytmimunat (yhteen huovutettu päällinen), jogurttipurkkisoitin, limsatölkkisoitin, talouspaperirullasoitin sekä ystäväni äidin virkkaama, ihastuttava naksutinpöllö (pöllön sisällä vanua ja naksuva pilttipurkin kansi). Rytmisoittimien sisältä löytyy riisiä, kuivuneita herneitä, makaronia yms.

Työpajassa ideoimme myös esim. pikkukivien laittamista soittimien sisään. Jaoimme myös idean itse tehtyyn sadeputkeen, joka voidaan valmistaa pahviputkesta naulaamalla siihen pieniä nauloja sekä täyttämällä se vaikkapa kuivilla herneillä. Näiden soittimien lisäksi huippukäteviä, joka talosta löytyviä rumpuja ovat ämpärit. Ämpärirumpujen käyttöön sain itse loistavia käyttötapoja Marika Luokkalan (Suomen Musiikkimatka Oy) musiikkikoulutuksesta. Samaisen Marikan Rummunlyöjä-materiaaleista olen löytänyt ideoita mm. erilaisiin rytmileikkeihin. Niitä mukaillen rytmitimme työpajassa aurinkoon liittyviä rytmejä; ”Aurinko on keltainen – ti ti ti ti ti ti taa” sekä ”Aurinko lämmittää – ti ti taa ti ti taa”. Rytmittäminen onnistuu hyvin vaikkapa käsiä yhteen taputtamalla, rytmisoittimilla tai liikunnallisemmin tömistämällä.

Omissa muskareissani rauhassa tekeminen ja aktiivinen liikkuminen vaihtelevat laulujen sekä soitto- ja  rytmitehtävien mukaan. Tämä pitää hienosti yllä lasten mielenkiintoa. Toki osa lapsista jaksaisi vaikka loputtomiin istua ja musisoida, mutta toiminnallisemmat muskarit tukevat paremmin lasten kokonaisvaltaista oppimista liikkeen, rytmin ja musiikin yhdistyessä samalla motorisia taitoja vahvistaen. Toki paikallaan ovat myös ns. toivelaulumuskarit, joissa rallatellaan läpi osallistujien ehdottamia lauluja, kuitenkin yleensä myös näissä mukana leikkien ja liikkuen.

Työpajassa mukanani oli pieni ja kevyt sisustukseen tarkoitettu matkalaukku, jonka sain kohtuudella kuljetettua junalla matkustaessani. Käsittelin pahvisen ulkopinnan lakalla, joka tekee laukusta säänkestävän. Tavallisesti olen käyttänyt muskareissani isompaa, vanhanaikaista matkalaukkua, jonka olen tuunannut pöllön laululaukuksi. Tähän mahtuu luonnollisesti useampia ja isompia soittimia tms. rekvisiittaa kutakin muskaria varten. Laukun kanteen olen virittänyt juuttinarun, johon esim. vuorossa olevia laulukortteja voi kiinnittää pienillä pyykkipojilla. Metsämuskareissa tapanani on usein virittää juuttinaru kahden puun väliin, jolloin kortit saa helpommin kaikkien osallistujien nähtäville.

.

Ystäväni pöllö ansaitsee myös pienen esittelyn. Hän asustelee laululaukussaan ja heräilee sieltä muskarien alussa kun laukkuun koputellaan ja huhuillaan yhdessä ”herätys”. Pöllö tervehtii muskarilaisia, ehkä kertoilee jotain viime aikaisista seikkailuistaan ja houkuttelee sitten laulukortti kerrallaan musisoimaan kanssaan. Pöllö on enimmäkseen laululeikeissä mukana, mutta välillä hän seurailee laululaukustaan tai puun oksalta muskarilaisten iloista meininkiä. Vuosien saatossa olen huomannut, että muskarilaisten kodeista löytyy usein samanlainen (Ikean) pöllö. Tämähän selittyy tietysti sillä, että pöllöllä on paljon, paljon serkkuja kaikkialla🦉

Lopuksi haluan kiittää kaikkia ”Luontopöllön metsämuskari” – työpajaan osallistujia. Oli hienoa huomata, että paikalle tuli rohkeasti myös niitä, jotka kokivat musiikin ja musiikkikasvatuksen olevan omalla epämukavuusalueellaan. Lasten kanssa musisoidessa voi kuitenkin oppia nauttimaan itsekin musiikista ja sen tuottamisesta yhdessä. Lapset eivät arvostele kenenkään tyyliä ja taitoa laulaa tai soittaa vaan nauttivat kun aikuinen uskaltaa rohkeasti heittäytyä musiikin vietäväksi. Ja mikäänhän ei estä käyttämästä apuna taustamusiikkia, mikäli kokee sen tuovan varmuutta omaan tekemiseen. Tyyli on vapaa!

Mukavia musiikkihetkiä kaikille 🎶🎶

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *