Kymmenen vuoden polkuni

Elokuun ensimmäisenä päivänä tuli tasan kymmenen vuotta täyteen siitä kun aloitin työni varhaiskasvatuksen opettajana. Alun perin tarkoitukseni oli aloittaa tämä työ jo 2000-luvun alkupuolella, mutta opiskelujen loppusuoralla tein töitä autismin kirjon henkilöiden parissa ja innostuin opiskelemaan myös vammaistyötä. Niinpä päädyinkin urani alkuvuosiksi vammaispalveluihin ohjaajan sekä myöhemmin esihenkilön rooliin. Näin jälkikäteen täytyy sanoa, ettei tuo kymmenen vuoden kokemus erityispuolelta ollut ollenkaan huono pohja vakaopen työtä ajatellen. Aloin muistella polkuani vakaopena kun käteeni sattui aamupäivän kahvihetkellä ihastuttava Niiskuneiti -muki, jonka sain urani alkuaikoina eräältä perheeltä lahjaksi. Vaikka kymmenen vuotta tuntuukin toisaalta pitkältä ajalta, niin juurikin nämä uran ensi hetket palautuivat kirkkaana mieleeni.

Aloitin vakaopen työni luontopainotteisessa päiväkodissa. Sain osallistua heti alkutaipaleella Suomen Ladun Metsämörriohjaaja -koulutukseen. Viikoittain kävimme lasten kanssa Metsämörriretkillä, muitakin retkiä tehtiin lähiympäristöön ja muutenkin ulkoiltiin paljon. Työn parasta antia ehdottomasti oli ulkona toimiminen ja oppiminen. Lasten kanssa ulkona koetut ja jaetut hetket ovat niitä, jotka omiin muistoihini ovat tallentuneet kaikista vahvimpina. Sama pätee omiin lapsuusmuistoihin – lapsuuden kesät isovanhempien mökkimaisemissa, metsäretket ja -leikit palaavat mieleen kirkkaimpina. Kolmisen vuotta seikkailin ensimmäisen vaka -työpaikkani Mörrimetsissä. Paljon oppia sain kokeneemmilta kollegoiltani, mutta tärkeimmät opit tulivat lasten kanssa yhdessä koettujen hetkien kautta. Ajatus toiminnallisesta, kokemuksellisesta ulkona oppimisesta tarttui jo tuolloin vahvana ammatilliseen minääni.

Vaihdoin kolmen vuoden jälkeen työpaikkaa, joka löytyi lähempää kotiani. Samassa talossa työskentelen edelleen vakaopena ja apulaisjohtajana – kahdeksas toimintakauteni on juuri alkamassa. Työmatkaa minulla on edelleen, mutta onnekkaana saan kulkea töihin läpi kauniiden pelto- ja metsämaisemien. Työpaikkakin sijaitsee metsän keskellä. Päiväkoti on ollut alusta saakka liikuntapainotteinen ja ympäröivä luonto on inspiroinut järjestämään paljon liikunnallista toimintaa myös ulkona. Pian taloon tuloni jälkeen käynnistettiin myös koko päiväkodin Metsämörritoiminta. Ainoana Metsämörriohjaajana kehittelin ajatuksen koko päiväkodin yhteisistä Mörriretkistä ja tällä konseptilla on jatkettukin kaikki nämä vuodet. Vaikka toiminta on eri ikäisille lapsille omanlaisensa, on tämä toiminut kun retkien sisällä osa tekemisestä on eriytetty iän mukaan. Ja parasta on tietenkin se kun tehdään yhdessä, isommat pienempiä auttaen ja neuvoen. Metsämörritoiminta on sekä töissä että vapaalla minulle sydämen asia. Kun aikoinaan minut Mörriohjaajaksi kouluttanutkin Katja muutti Oulun seudulta toisaalle niin hänen pestinsä Suomen Ladun Metsämörriohjaajien Oulun seudun alueyhdyshenkilönä periytyi minulle. Myöhemmin liityin myös Suomen Ladun Ulko-opeihin ja toimin nykyään myös tässä yhdistyksessä alueyhdyshenkilönä.

Sittemmin sain mahdollisuuden lähteä työn ohessa kouluttautumaan Suomen Ympäristöopisto Sykliin, josta valmistuin ympäristökasvattajaksi kevättalvella 2021. Kävin suuren osan koulusta koronapandemian aikana, jolloin ulkona toimiminen oli erityisen ajankohtaista. Vaikka tietyllä tavalla oltiinkin erittäin haastavassa tilanteessa ja ns. pakon edessä niin jotain hyvääkin, yhä enemmän päiväkodin toimintoja ja yhteisiä tapahtumia siirrettiin ulos päiväkodin pihalle ja lähiympäristöön. Myös päiväkodin asiakasperheitä kannustettiin ulkoilemaan ja retkeilemään turvallisesti yhä enemmän. Päiväkodissamme on ollut jo aiemmin tapana järjestää perheille yhteisiä luonto- ja liikuntaseikkailuja lähimetsään. Myös pandemian jälkeen, tavanomaiseen arkeen palattuamme, näitä on jatkettu säännöllisesti ja päiväkodin tapahtumia, juhlia ym. on järjestetty pääsääntöisesti ulkona.

Ympäristökasvattajaksi opiskellessani sain ajatuksen myös tästä blogistani. Luontopöllö sai alkuna noin paria kuukautta ennen valmistumistani. Ajatukseni blogin ja sometilien takana on ollut alusta saakka jakaa kokemuksia, näkemyksiä, fiiliksiä ja ideoita, joista voisi olla hyötyä jollekin toiselle lasten kanssa luonnossa toimivalle tai sitten iloa ihan muuten vaan. On ollutkin mukava saada palautetta ja kiitoksia mm. blogista löytyvistä materiaaleista, jotka ovat vapaasti tulostettavissa. Olen myös itse ammentanut todella paljon muilta samankaltaista sisältöä tekeviltä bloggaajilta ja sometilien ylläpitäjiltä.

Seuraavaksi minulle avautui jälleen uusi ovi, jota voisi kutsu myös eräänlaiseksi lottovoitoksi. Sain mahdollisuuden kouluttautua ja käynnistää päiväkodissamme Suomen Ladun Luonnossa kotonaan -ryhmän, jonka toiminnassa ulkoilmaelämä on kaiken perusta. LK -ryhmän seikkailuja on nyt takana kaksi toimintakautta ja matka jatkuu. Tänäkin syksynä ryhmään saadaan jälleen uusia seikkailijoita, joiden kanssa vietämme monia ikimuistoisia hetkiä Suomen luonnossa. Luonnossa kotonaan -toiminta antaa ympäristökasvatukselle ja ulkona oppimiselle aivan ainutlaatuisen kehyksen ja mittakaavan. Sen sisälle mahtuu kaikki varhaiskasvatussuunnitelmasta nousevat teemat ja enemmänkin, asiat vain tehdään ja opitaan ulkona, luonnossa. Vasun sisältöjen ja Metsämörrin lisäksi myös Muumien retkeilykoulu sekä Tunteet hukassa -metsäseikkailut kuuluvat osaksi meidän, Käpysten Luonnossa kotonaan -ryhmän toimintaa. Kyllä vaan – tämä ulko-ope on innokkaana aika moneen Suomen Ladun koulutukseen osallistunut ja saanut pakkiinsa mahtavia työkaluja. Mikä parasta, en ole innokkuuteni kanssa yksin. Tärkeimpinä kanssa kulkijoina ovat tietenkin lapset, ihana työpari, timanttinen työyhteisö ja esihenkilö. Paljon löytyy myös yhdistystoiminnan ja nykyaikaisesti somen kautta löytyneitä kanssa kulkijoita – yhdessä olemme enemmän 💚

Näitä mietteitä ja kokemuksia on jaettu sydäntä kuunnellen, tarkoituksella ulkona oppimisen näkökulmaa painottaen. Samalla erittäin lämmöllä muistellen kaikkia niitä ihania ihmisiä, keitä olen polkuni varrella kohdannut – lapsia, perheitä, kollegoita ja ystäviä. Tämän polun tallustamista on ilo jatkaa.

Rehellisesti sanottuna #lovemyjob 💚